Feb 23

Pähkinäpensas ja leppä kukkivat Euroopassa – pähkinän siitepölyä kulkeutunut myös Suomeen

Pähkinäpensaan ja lepän kukinta on alkanut etelämpänä Euroopassa. Viikonloppuna Lounais-Suomeen kulkeutui pähkinän siitepölyä. Sopivien eteläisten ilmavirtausten mukana sekä pähkinän että lepän kaukokulkeumat ovat jatkossakin mahdollisia. Pähkinän ja lepän siitepölylle allergiset voivat saada niistä oireita.

Pähkinäpensaan ja lepän kukinnan alkamista saadaan Suomessa odotella niin kauan kuin kylmät ja talviset ilmat jatkuvat. Tyypillisesti pähkinäpensaan kukinta alkaa Suomessa maaliskuussa, ja lepän pian sen jälkeen.

– Maan lounaisosissa pähkinäpensaissa on kuitenkin paikoin havaittu runsaasti norkkoja, mikä voi enteillä pähkinäallergikoille hankalaa siitepölykautta, projektitutkija Sanna Pätsi kertoo.

Viime vuonna lämpimän talven johdosta ensimmäiset kukkivat pähkinäpensaat havaittiin Suomessa poikkeuksellisesti jo tammikuussa. Euroopassa ensimmäiset kukkivat pähkinäpensaat havaittiin tänäkin talvena jo joulukuussa Alankomaissa. Yksittäisistä pensaista ei kuitenkaan irtoa niin paljoa siitepölyä, että sitä olisi tullut kaukokulkeumana Suomeen saakka.

– Nyt kun kukinta Euroopassa on kunnolla käynnistynyt, kaukokulkeumiakin voi alkaa tulla, Pätsi sanoo.

Turun yliopiston siitepölytiedotuksen tutkijat seuraavat siitepölytilannetta ympäri vuoden. Ajantasaiset tiedot mahdollisista kaukokulkeumista päivitetään Norkko.fi -sivustolle. Säännöllinen viikoittainen tiedotus aloitetaan, kun varsinainen siitepölykausi katsotaan alkaneeksi.

Siitepölyallergian oireita voivat olla esimerkiksi vuotava tai tukkoinen nenä, aivastelu, yskä tai silmien kirvely. Kaikki hengitystieoireet eivät siis liity COVID-19-sairauteen, mutta hengitystieoireiden ilmetessä on silti syytä hakeutua koronatestiin.

Turun yliopiston siitepölytiedotus on seurannut ilman siitepölypitoisuuksia Suomessa vuodesta 1974 lähtien ja osallistuu laajasti siitepölyihin liittyvään tutkimukseen. Siitepölytiedotus laatii kaksi kertaa viikossa ilmestyvän siitepölytiedotteen, joka on luettavissa sivulla www.norkko.fi.

Jan 25

Pääkaupunkiseudun ilmanlaatu mittaushistorian puhtain vuonna 2020 – syynä korona ja lämmin talvi

By Pöllö – Own work, CC BY 3.0

Koronapandemiasta seurannut liikennemäärän lasku ja poikkeuksellisen lämmin talvi vaikuttivat pääkaupunkiseudun ilmanlaatuun viime vuonna. HSY:n mittausten mukaan typpidioksidipitoisuudet olivat yli 30-vuotisen mittaushistorian matalimmat. Katupölykausi oli puolestaan poikkeuksellisen aikainen.

Pääkaupunkiseudun ilmanlaatu oli Helsingin seudun ympäristöpalveluiden (HSY) kaikilla mittausasemilla vähintään 95 prosenttia ajasta hyvä tai tyydyttävä vuonna 2020. Pakokaasuperäisen typpidioksidin ja katupölyn pitoisuudet olivat poikkeuksellisen matalia. Myös pienhiukkasten pitoisuudet olivat hieman tavanomaista matalampia.

Liikennemäärien väheneminen paransi ilmanlaatua selvästi

Maaliskuun puolivälissä alkoi koronapandemian takia poikkeustila, jolloin liikennemäärät vähenivät merkittävästi pääkaupunkiseudulla. Tämä näkyi laajalti ilmanlaadussa, kun liikenteen rajoittamistoimet laskivat liikennemääriä ja siten liikenteen päästöjä.

– HSY:n vilkasliikenteisissä mittauspaikoissa typpidioksidin pitoisuudet puolittuivat pandemian alkuvaiheessa. Koko vuoden tasolla typpidioksidin pitoisuudet olivat noin kolmanneksen pienemmät viime vuosiin verrattuna, kertoo HSY:n ilmansuojeluasiantuntija Jarkko Niemi.

Kesällä liikennemäärät palasivat lähelle lomakauden tavanomaista tasoa, mutta syksyllä liikennemäärät olivat tavanomaista pienemmät. Talven 2020 leudot ja tuuliset sääolot myös suosivat pakokaasujen laimenemista kaupunki-ilmassa. Poikkeustilan lisäksi typpidioksidin pitoisuudet ovat laskeneet autokannan uudistumisen takia.

Katupölykausi oli tavanomaista aikaisemmin ja helpompi

Poikkeuksellisen lämmin ja lumeton alkuvuosi vaikuttivat siihen, että katupölykausi oli tavallista aikaisemmin. Aiempina vuosina pölyisiä päiviä on ollut eniten maalis–toukokuussa. Vuonna 2020 pahin katupölykausi oli jo tammi–maaliskuussa. Katupölykausi oli myös tavallista helpompi johtuen osittain liikennemäärien vähenemisestä sekä suotuisista sääolosuhteista. Pölyisiä päiviä oli selvästi vähemmän kuin kahtena edellisenä vuonna.

– Useimmissa HSY:n vilkasliikenteisissä mittauspaikoissa pölyisten päivien määrä vähintään puolittui vuonna 2020. Maailman terveysjärjestön WHO:n vuorokausiohjearvo hengitettäville hiukkasille ylittyi kuitenkin edelleen katupölyn vuoksi, Niemi sanoo.

Pölyisten päivien määrä on vähentynyt pääkaupunkiseudulla pitkällä aikavälillä, koska katupölyä torjutaan aikaisempaa tehokkaammilla puhdistusmenetelmillä ja pölynsidontakasteluilla. Katupölyä voidaan edelleen vähentää muun muassa hillitsemällä liikennemääriä ja valitsemalla kitkarenkaat talvirenkaiksi.

Vuoden 2021 alun pakkasjaksot heikensivät ilmanlaatua

Edellisvuoteen verrattuna tämä vuosi alkoi kylmänä ja lumisena. Liikennemäärät ovat edelleen tavallista pienemmät ja typpidioksidin pitoisuudet ovat tavallista matalampia.

– Pakokaasut ovat kuitenkin ajoittain aiheuttaneet kohonneita typpidioksidin pitoisuuksia heikkotuulisilla pakkassäillä. Pientaloalueilla on ollut myös iltaisin korkeita pienhiukkaspitoisuuksia puunpolton vuoksi, Niemi sanoo.

Tietoa ilmansaasteista

  • Hengitysilmassa olevat typenoksidit (NOx) ovat peräisin liikenteen, erityisesti dieselautojen ja raskaan liikenteen, päästöistä. Typenoksideista eniten terveyshaittoja aiheuttaa typpidioksidi. Se supistaa korkeina pitoisuuksina keuhkoputkia ja lisää hengityselinoireita erityisesti lapsilla ja astmaatikoilla.
  • Hengitettävät hiukkaset (PM10) ovat suurimmaksi osaksi liikenteen nostattamaa katupölyä, joka voi aiheuttaa haittaa terveydelle. Katupölyn  pitoisuuksien kohoaminen heikentää erityisesti hengityssairaiden hyvinvointia.
  • Pienhiukkasia (PM2,5) syntyy pääasiassa liikenteen ja puunpolton päästöistä. Lisäksi niitä kulkeutuu pääkaupunkiseudulle maan rajojen ulkopuolelta. Pienhiukkasia pidetään erityisen haitallisina terveydelle, sillä ne pääsevät tunkeutumaan keuhkojen ääreisosiin saakka.
  • Herkimpiä ilmansaasteiden terveyshaitoille ovat pienet lapset ja ikääntyvät sekä hengitys- ja sydänsairaat.

Lisätietoa:

Nov 09

:HELSINGIN SEUTU: Ilmanlaadun vuosikartta näyttää, kuinka pakokaasut vaikuttavat asuinalueisiin pääkaupunkiseudulla

Vuosikartta auttaa arvioimaan liikenteen vaikutuksia eri asuinalueiden ilmanlaatuun. Vihreä väri kuvaa hyvää ja punainen huonoa ilmanlaatua.

Helsingin seudun ympäristöpalvelut on julkaissut kartan, joka kuvaa autoliikenteen pakokaasujen vaikutusta eri alueiden ilmanlaatuun. Aineisto on saatavilla osoitteessa hsy.fi/ilmanlaatuvuosikartta. Kartasta ilmenee pakokaasujen pitoisuudet vuositasolla.

Kartta kuvaa autoliikenteen pakokaasujen pitoisuuksia

HSY on julkaissut ilmanlaadun kartan, josta ilmenee typpidioksidin vuosipitoisuus eri puolilla pääkaupunkiseutua. Typpidioksidi on enimmäkseen peräisin liikenteen pakokaasuista. Käyttäjä saa aikaisempaa tarkempaa tietoa liikenteen pakokaasujen vaikutuksesta esimerkiksi oman asuinalueensa ilmanlaatuun.

– Jos etsii uutta asuinpaikkaa tai haluaa tietää, miten liikenteen pakokaasut vaikuttavat oman asuinseudun ilmanlaatuun vuositasolla, kartta on tässä apuna, kertoo HSY:n ilmansuojeluasiantuntija Anu Kousa.

Ilmanlaadulla on merkitystä terveydelle. Erityisen herkkiä ilmansaasteiden terveyshaitoille ovat ikääntyneet hengitys- ja sydänsairaat, pienet lapset sekä kaikenikäiset astmaatikot. Siten on olennaista, missä asuu ja liikkuu.

Kartan tiedot perustuvat mittauksiin ja mallinnukseen

HSY:n ilmanlaatukartassa visualisoidaan Ilmatieteen laitoksen kehittämän mallin tuloksia. Kartta kuvaa aikaisempia ilmanlaatumallinnuksia tarkemmin eri alueiden ilmanlaadun vaihtelua vuositasolla. Kartta perustuu vuoden 2019 tietoihin.

– Kartta kertoo hyvin tarkkaan ilmanlaadusta vilkasliikenteisillä alueilla. Kartta perustuu mallinnukseen, joka hyödyntää ilmanlaadun mittauksia sekä ottaa huomioon muun muassa sään, liikennemäärät ja ilmansaasteiden kulkeutumisen Suomen rajojen ulkopuolelta, Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Lasse Johansson sanoo.

– Vuosikarttaa on kehitetty useissa eri hankkeissa, viimeisimpänä HOPE- eli Healthy Outdoor Premises for Everyone -hankkeessa. Hankkeen tavoitteena on kehittää uutta ilmanlaadun täsmätietoa ja edistää sen innovatiivista hyödyntämistä kaupunginosa- ja asukastasolla Helsingissä, HOPE-hankkeen projektipäällikkö Jussi Kulonpalo Helsingin kaupungilta kertoo.

Vuosikartan lisäksi HSY on julkaissut jo aiemmin reaaliaikaisen ilmanlaatukartan, joka kertoo, millaista ilmaa hengität juuri nyt ulkona. Reaaliaikaisesta ilmanlaatukartasta voi katsoa ilmanlaatuindeksin sekä hengitettävien hiukkasten, pienhiukkasten, typpidioksidin ja otsonin pitoisuudet. Ilmanlaadun vuosipitoisuuskarttaa on kehitetty HOPE-hankkeessa sekä jo päättyneissä HAQT (Helsinki metropolitan Air Quality Testbed) ja CITYZER (Services for effective decision making and environmental resilience) -hankkeissa. HOPE-hankkeessa ovat mukana Helsingin kaupunki, HSY, Helsingin yliopisto, Ilmatieteen laitos, Vaisala Oyj, Useless Company ja Forum Virium Helsinki. Hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta.

Lisätietoja:

Sep 21

Ilmatieteen laitos – Yhdysvaltojen maastopalojen savua havaittu Suomessa

Savujen kulkeutuminen Suomeen on kestänyt noin viikon. Savut kulkeutuvat suihkuvirtausten mukana usean kilometrin korkeudella, joten ne eivät vaikuta ilmanlaatuun maan pinnalla. Savut voivat kuitenkin värjätä auringonlaskun kauniin punaisenoranssiksi, jos vain pilvet eivät estä sen näkymistä.

“NASAn tuottaman ennusteen perusteella savupilvi Suomen yllä olisi suurimmillaan tänään iltapäivällä ja illalla. Paksuimmillaan savupilvi on maan keskivaiheilla, Etelä-Suomessa ja Lapissa savua on ohuemmalti”, sanoo tutkija Antti Lipponen Ilmatieteen laitokselta.

Tällä hetkellä savupilvi on laajuudeltaan yli 20 miljoonaa neliökilometriä eli suurempi kuin Venäjä. NASAn ennusteen toteutuessa savupilvi olisi yksi paksuimmista savuista Suomen päällä 2000-luvulla.

Ilmatieteen laitoksen jatkuvatoimiset lidar-mittaukset ovat havainneet savuhiukkasia satunnaisesti Kuopion yllä jo 11. syyskuuta alkaen. Viime viikonlopun aikana savuja on havaittu pysyvämmin. Suurimmillaan sunnuntaiaamuna 20.9. savukerros oli noin kolmen kilometrin paksuinen. Tällöin savukerroksen hiukkaspitoisuudet olivat noin 10-kertaisia maanpinnan hiukkaspitoisuuksiin verrattuna. Savuhiukkaset ovat toistaiseksi olleet 3-10 kilometrin korkeudella. Pieniä määriä savuhiukkasia on havaittu satunnaisesti myös Ilmatieteen laitoksen ceilometri- ja halo-lidari-verkoissa eri puolilla Suomea.

“Koska savupilvi on sankimmillaan useiden kilometrien korkeudella, maan pinnalla ei ole odotettavissa merkittävää ilmanlaadun heikkenemistä”, korostaa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Pia Anttila.

Savujen leviämistä Skandinaviaan voi seurata Ilmatieteen laitoksen SAMPO-satelliittipalvelusta löytyvän OMPS- ja OMI-instrumenttien aerosoli-indeksin avulla. Kohonnut aerosoli-indeksi kuvaa savujen sijaintia. Havainnot päivittyvät SAMPO-palveluun noin 20 minuutin kuluessa satelliitin ylilennosta. Vastaanottoasemat sijaitsevat Sodankylässä ja Alaskassa.

Kalifornian palokausi osavaltion historian pahin

Tuulten puhaltaessa sopivasti Pohjois-Amerikassa syntyneet savut voivat kulkeutua Euroopan ylle ja muodostaa valtavia savupilviä. Edellisen kerran Pohjois-Amerikan maastopaloista kulkeutui savua Suomen ylle vuoden 2019 kesäkuussa. Myös Venäjällä syttyneistä paloista kulkeutuu meille aika ajoin savuja, etenkin Itä-Suomeen. Viimeisin voimakas savuepisodi siltä suunnalta heikensi merkittävästi ilmanlaatua Itä-Suomessa heinä-elokuussa 2010.

Yhdysvaltojen länsirannikolla syttyy maastopaloja joka vuosi. Pahimmillaan palokausi on heinä-marraskuussa, ja tyypillisesti kausi päättyy vasta syyssateiden alkaessa. Tänä vuonna maastopalot ovat kuitenkin olleet poikkeuksellisen voimakkaita. California Department of Forestry and Fire Protection on ilmoittanut, että vuosi 2020 on ollut Kalifornian historian pahin maastopalokausi.

Palokausien voimistumisen syynä pidetään ilmastonmuutosta, sillä se nostaa kevään ja kesän lämpötiloja sekä lyhentää lumipeiton kestoa ja lumen määrää. Sen seurauksena kuiva kausi pitenee ja voimistuu. Tämä vuorostaan johtaa kuivempaan kasvillisuuteen, mikä kasvattaa suurten metsäpalojen riskiä. Ilmastonmuutoksen lisäksi palojen voimakkuutta ovat lisänneet palavan materiaalin lisääntyminen metsänhoidon seurauksena.

Lisätietoja:

Ilmanlaatu Suomessa SAMPO-satelliittipalvelu Ilmatieteen laitoksen lidar-havainnot Kuopiosta Ilmatieteen laitoksen AERONET-havainnot Kuopiosta

Sep 02

Pujo päätti siitepölykauden

Pujo päätti siitepölyallergisten kaksijakoisen oirekauden. Pujon kukinta alkoi heinäkuun viimeisellä kolmanneksella. Siitepölyä oli ilmassa yhtäjaksoisesti kolme viikkoa, kunnes kukinta alkoi hiipua elokuun puolivälissä.

Kaakkois-Suomessa kausi alkoi ennätyksellisen vähäpölyisenä. Keväällä kukkineista allergiapuista lepän siitepölykausi oli heikoin ja koivun toiseksi heikoin koko 2000-luvulla. Kesä kuitenkin käänsi suunnan, kun heinäkausi kiri keskimääräiseksi parin vaisun vuoden jälkeen.

Kesäinen sää piti pintansa kuun loppuun asti, mutta viimeisimmäksi pujopölyiseksi päiväksi jäi 21.8. Tasaisesti edenneen kauden päättyessä pujon siitepölyä oli kertynyt näytenauhoille lähes tavanomainen määrä.

– Poikkeuksellista oli kuitenkin pujon runsaspölyisten päivien puuttuminen. Näin on viimeksi käynyt vuonna 2016. Vaikka edelliskesä lukeutui heikoimpiin pujokesiin 2000-luvulla, silloinkin runsaan siitepölypitoisuuden raja, 30 siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa, ylittyi kerran. Tänä vuonna suurimmat pitoisuudet havaittiin heinäkuun lopulla ja elokuun alussa, sanoo tutkimuskoordinaattori Tiina Vitikainen Etelä Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista.

Asutuksen tuntumassa viihtyvä pujo on Euroopan yleisin marunalaji ja siten suvun merkittävin allergiakasvi. Ihotesteissä noin joka kolmas siitepölylle allerginen reagoi pujoon. Marunoiden allergeenit muistuttavat toisiaan, joten ristiallergia on yleistä. Monet pujoallergikot voivat saada oireita myös päivänkakkaran ja voikukkien siitepölystä.

Syyskuussa Suomeen saattaa vielä kaakkoisten ilmavirtausten mukana kantautua vähäisiä määriä tuoksukkien siitepölyä. Varsinkin pujoallergisille oireita aiheuttavaa siitepölyä ei syyskuun alkuun mennessä ole kantautunut Imatran keräimeen.

Apr 29

Koivun kukinta alkanut Lounais-Suomessa

Koivun kukinta on alkanut Lounais-Suomessa lämpimillä kasvupaikoilla.

– Ensimmäiset kukkivat koivut havaittiin alkuviikolla, kertoo Turun yliopiston Siitepölytiedotuksen projektitutkija Sanna Pätsi.

Siitepölymäärät ilmassa ovat vielä vähäisiä, mutta voivat ajoittain nousta kohtalaisiksi. Viikonlopun aikana koivun siitepölyä voi myös kaukokulkeutua Lappiin pieniä määriä.

Siitepölykausi alkoi tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin, kun lämmin talvi innosti pähkinäpensaan aloittamaan kukinnan jo tammikuussa.

– Koivun kukinta alkaa nyt kuitenkin ihan tavalliseen aikaan. Etelä-Suomessa koivu alkaa kukkia keskimäärin huhti-toukokuun vaihteessa, mistä kukinta etenee vähitellen kohti pohjoista, Pätsi kertoo.

Koivun siitepölyä on tullut Suomeen vähäisiä määriä kaukokulkemina jo ennen paikallisen kukinnan alkua.

Luonnonvarakeskuksen norkkolaskentojen perusteella koivun kukinnasta odotetaan tänä vuonna tavallista heikompaa.

Koivu on Suomen allergiakasveista tavallisin siitepölyallergian aiheuttaja. Lähes viidesosa suomalaisista saa allergiaoireita koivun siitepölystä.

Nov 12

Ilmanlaatu Uudellamaalla vuonna 2018 -raportti valmistui – Uudenmaan ilmanlaatu pääosin hyvä

Uudenmaan ilmanlaatu on pääosin hyvä, käy ilmi Uudenmaan ELY-keskuksen julkaisemasta Ilmanlaatu Uudellamaalla vuonna 2018 –raportista. Uudenmaan ilmanlaatua heikentävät kuitenkin ajoittain katupöly ja puunpolton päästöt. Katupölypitoisuudet kohoavat etenkin keväisin vilkasliikenteisissä ympäristöissä merkittävästi. Puunpolton päästöt nostavat pienhiukkaspitoisuksia ajoittain pientaloalueilla. Puunpoltto tuottaa myös syöpävaarallisia PAH-yhdisteitä, joita mitataan vuosittain yhdessä Uudenmaan kunnassa. Vuonna 2018 PAH-pitoisuuksia mitattiin Vihdissä, jossa vuosipitoisuus oli matala ja selvästi alle tavoitearvon.

Ilmanlaatu pääkaupunkiseudun ulkopuolisella Uudellamaalla oli vuonna 2018 pääosin hyvä tai tyydyttävä. Vuonna 2018 Uudenmaan ilmanlaadun pysyvä mittausasema sijaitsi Lohjalla ja vuosittain sijoituspaikkakuntaa vaihtava mittausasema Hyvinkäällä. Ilmanlaatu mittausasemilla luokiteltiin mittauksissa hyväksi tai tyydyttäväksi yli 95 % ajasta. Huonon tai erittäin huonon ilmanlaadun tunteja oli Hyvinkäällä 133 ja Lohjalla 22. Ne ajoittuivat kevään katupölykaudelle ja johtuivat hengitettävistä hiukkasista.

Ilmansaasteiden pitoisuudet pysyivät vuonna 2018 alle ilmanlaadun raja-arvojen, kuten yleensäkin Uudellamaalla. Hengitettävien hiukkasten vuorokausiohjearvo ylittyi Hyvinkäällä maalis- ja huhtikuussa. Lohjalla ohjearvo ei ylittynyt. Mittausten perusteella katupöly heikentää ilmanlaatua keväisin merkittävästi myös Uudenmaan suurimpien taajamien vilkasliikenteisillä alueilla. Kriittisin on hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo, joka ylittyy, jos vuorokausikeskiarvo 50 µg/m3 ylittyy yli 35 päivänä kalenterivuoden aikana. Näin pölyisiä päiviä mitattiin Hyvinkäällä 15 ja Lohjalla 2. Pölyämiseen voidaan vaikuttaa tehostamalla katujen puhdistustoimenpiteitä.

Puunpolton päästöt ovat Uudellamaalla merkittävä ilmanlaatua heikentävä päästölähde. Puunpoltossa syntyy terveydelle haitallisia päästöjä: pienhiukkasia, häkää sekä orgaanisia yhdisteitä, kuten bentso(a)pyreeniä. Vuonna 2014 aloitettiin bentso(a)pyreenin pitoisuuksien kartoitus Uudellamaalla. Vuonna 2018 mitattiin Vihdin Nummelassa pientaloalueella. Puunpolton vaikutus oli havaittavissa, mutta vuosipitoisuus oli matala ja selvästi alle tavoitearvon. Karkkilassa vuonna 2015 mitattu vuosipitoisuus oli lähellä tavoitearvoa, mutta muuten Uudellamaalla vuosina 2014−2018 mitatut pitoisuudet ovat olleet matalia.

Puunpolttotavoilla voi vaikuttaa syntyviin päästöihin, ja on tärkeää polttaa vain kuivaa, puhdasta puuta. Ohjeita ja opas puun polttamiseen löytyy HSY:n internetsivuilta www.poltapuhtaasti.fi.

Pienhiukkaspitoisuudet olivat vuonna 2018 yleisesti korkeampi kuin muutaman edellisenä vuotena suuremman kaukokulkeuman ja laimenemisen kannalta epäedullisempien sääolosuhteiden takia. Lohjalla vuosikeskiarvo oli 6,1 µg/meli samalla tasolla kuin vuonna 2014. Pitoisuus oli selvästi alle raja-arvon 25 µg/m3 ja WHO:n vuosiohjearvon 10 µg/m3. WHO:n vuorokausiohjearvo ei ylittynyt yhtenäkään päivänä.

Uudellamaalla pääkaupunkiseudun ulkopuolista ilmanlaadun seurantaa hoidetaan alueen kuntien ja teollisuuden yhdessä rahoittamana yhteistarkkailuna. Seurantaan kuuluvista ilmanlaatumittauksista ja päästökartoituksista vastaa HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä. Seurantaa ohjaa yhteistyöryhmä, jossa on edustajat alueen kunnista,

Uudenmaan ELY-keskuksesta ja HSY:stä. Lisätietoja Uudenmaan ilmanlaadusta vuonna 2018 sekä ilmanlaadun kehityksestä vuosina 2004−2018 löytyy ELY-keskuksen julkaisemasta raportista: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-314-793-5

Jun 12

Harjavallassa mitattiin ulkoilman rikkidioksidipitoisuuden raja-arvon ylitys

Harjavallan Kalevan ilmanlaadun mittausasemalla mitattiin 11.6.2019 kello 14.00-15.00 välisenä aikana valtioneuvoston asettaman rikkidioksidipitoisuuden tuntikeskiarvon raja-arvon¹ 350 µg/m³ ylittänyt pitoisuus 505 µg/m³.  Ilmanlaatu oli ilmanlaatuindeksin mukaan hetkellisesti erittäin huono. Rikkidioksidin raja-arvon ylitys oli Harjavallassa ensimmäinen vuonna 2019, kun niitä sallitaan vuodessa 24. Korkean rikkidioksidipitoisuuden vaikutus ulottui Harjavallan keskustan alueelle.

Kohonnut rikkidioksidipitoisuus aiheutui Boliden Harjavallan ennakoimattoman tuotannon alasajon vuoksi. Tämän vuoksi ilmaan vapautui rikkidioksidipitoista prosessikaasua. Tuotanto jouduttiin ajamaan alas ennakoimattomasti, sillä vuosihuoltoseisokin jälkeen tuotannon käynnistämisessä on ilmennyt ongelmia.

Hengitystiesairauksista kärsiville kohonnut ulkoilman rikkidioksidipitoisuus saattaa aiheuttaa yskää, hengenahdistusta ja keuhkoputkien supistumista.²

Lisätietoja ilmanlaadusta ja sen seurannasta:

https://www.pori.fi/ilmanlaatu

http://ilmatieteenlaitos.fi/ilmanlaatu

Lähteet

  1. Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (79/2017)

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2017/20170079

  1. Air Quality Guidelines for Europe, 2nd Edition. WHO 2000. S.194-195

http://www.euro.who.int/__data/assets/pdf_file/0005/74732/E71922.pdf

May 24

Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt laskivat neljä prosenttia vuonna 2018

HSY:n laskelmien mukaan muutos kaupunkien ilmastopäästöissä on seurausta muun muassa siitä, että kivihiiltä on käytetty edellisvuotta vähemmän.

Kivihiilen käyttö väheni kaikissa kaupungeissa

Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 2018 yhteensä noin 4,8 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia (CO2-ekv). Päästöt vähenivät edellisvuodesta noin neljä prosenttia. Merkittävimmistä päästölähteistä kaukolämmön päästöt vähenivät noin viisi prosenttia ja sähkön käytöstä aiheutuvat päästöt seitsemän prosenttia. Myös jätteiden käsittelyn sekä teollisuuden ja työkoneiden päästöt vähenivät. Sen sijaan esimerkiksi liikenteen kasvihuonekaasupäästöt pysyivät edellisvuoden tasolla.

– Huomion arvoinen tekijä vuoden 2018 päästöjen kohdalla on muutos kaukolämmön polttoaineiden jakaumassa. Kivihiiltä käytettiin kaukolämmön tuotannossa selvästi edellisvuotta vähemmän kaikissa seudun kaupungeissa, kuvailee toimitusjohtaja Raimo Inkinen Helsingin seudun ympäristöpalveluista.

Kivihiilen sijaan maakaasua käytettiin lämmöntuotannossa aiempaa vuotta enemmän, mutta myös biopolttoaineiden osuus lisääntyi hieman vuodesta 2017. Uusiutuvien polttoaineiden osuus seudulla tuotetussa kaukolämmössä nousi noin yhden prosenttiyksikön ja on nyt 15 prosenttia. Vuonna 2018 Helsinki käytti määrällisesti eniten uusiutuvia lähteitä kaukolämmön tuotannossa (748 gigawattituntia, GWh) ja Espoo puolestaan suhteessa eniten (26 prosenttia).

Pääkaupunkiseudun kokonaisenergiankulutus oli viime vuonna 25 350 gigawattituntia. Energiankulutus nousi noin prosentin edellisvuodesta. Seudun energiankulutus on lisääntynyt noin 14 prosenttia verrattuna vuoteen 2000. Toisaalta seudun väkiluku on kasvanut samanaikaisesti noin 22 prosenttia.

Ilmastopäästöt asukasta kohden ovat vähentyneet 41 prosenttia vuodesta 1990

Koko seudun kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohden olivat 4,1 hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuonna 2018. Asukaskohtaiset päästöt laskivat eniten Vantaalla, jossa vähennys oli noin kuusi prosenttia, mutta muutos oli lähes yhtä suuri myös muiden kaupunkien kohdalla. Koko pääkaupunkiseutu huomioiden asukaskohtaiset päästöt ovat vähentyneet 41 prosenttia vuodesta 1990.

– Pääkaupunkiseudun päästöt lasketaan alueella tapahtuvaan kulutukseen perustuen, mutta laskennassa ei huomioida esimerkiksi kulutushyödykkeiden välillisiä päästöjä. Seuranta ei siksi kata ruuan tai vaikka rakennustuotteiden valmistuksessa syntyviä päästöjä, jos ne tapahtuvat pääkaupunkiseudun ulkopuolella, HSY:n ilmastoasiantuntija Juha Viholainen kertoo.

Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2018

  • Helsinki: 2,56 miljoonaa tonnia CO2-ekv, päästöjen vähennys 4 %
  • Espoo: 1,10 miljoonaa tonnia CO2-ekv, päästöjen vähennys noin 4 %
  • Vantaa: 1,07 miljoonaa tonnia CO2-ekv, päästöjen vähennys noin 4 %
  • Kauniainen: 0,04 miljoonaa tonnia CO2-ekv, päästöjen vähennys noin 5 %
  • pääkaupunkiseutu: 4,8 miljoonaa tonnia CO2-ekv, päästöjen vähennys 4 %
Apr 17

Raportit Mikkelin päästöistä ovat valmistuneet

Raportit Mikkelin kasvihuonekaasupäästöistä ja maankäyttösektorin päästöistä ja nieluista ovat valmistuneet.

Mikkelin kaupunki on tilannut Benviroc Oy:ltä raportit Mikkelin kasvihuonekaasupäästöistä sekä maankäyttösektorin päästöistä ja nieluista. Juuri valmistuneessa CO2-raportin vuosiraportissa on esitetty Mikkelin kasvihuonekaasujen päästöt vuosilta 2009–2017 sekä ennakkotieto vuodelta 2018. Raportissa on ensimmäistä kertaa otettu huomioon vuonna 2013 toteutunut Mikkelin, Ristiinan ja Suomenniemen välinen kuntaliitos kaikkien laskettujen vuosien osalta. Mukana laskennassa ovat kuluttajien ja teollisuuden sähkönkulutus, sähkölämmitys, maalämpö, kaukolämmitys, erillislämmitys, tieliikenne, maatalous ja jätehuolto.

CO2-raportissa noudatetaan kulutusperusteista laskentatapaa, jossa kaukolämmön päästöt lasketaan perustuen kunnassa kulutetun energian määrään riippumatta siitä, onko kaukolämpö tuotettu kunnassa vai kunnan ulkopuolella. Sähkönkulutuksen päästöt lasketaan perustuen kunnassa kulutetun sähköenergian määrään käyttäen valtakunnallista päästökerrointa. Erillislämmityksen, tieliikenteen ja maatalouden päästöt kuvaavat kunnassa tapahtuvia päästöjä. Jätteenkäsittelyn päästöt on laskettu syntypaikan mukaan, eli useiden kuntien yhteisten jätehuoltoyhtiöiden päästöt on allokoitu kullekin kunnalle kunnassa syntyvän jätemäärän perusteella.

Mikkelin kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2017 olivat yhteensä 281,3 kt CO2-ekv ilman teollisuutta. Näistä päästöistä 29,4 kt CO2-ekv aiheutui kuluttajien sähkönkulutuksesta ja 12,0 kt CO2-ekv sähkölämmityksestä. Maalämmön osuus lämmitysmuotojakaumasta ja päästöistä on pieni. Päästöistä 35,6 kt CO2-ekv aiheutui kaukolämmityksestä, 34,6 kt CO2-ekv erillislämmityksestä, 119,2 kt CO2-ekv tieliikenteestä, 32,6 kt CO2-ekv maataloudesta ja 17,0 kt CO2-ekv jätehuollosta. Teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt olivat 17,7 kt CO2-ekv.

Mikkelin päästöt asukasta kohti vuonna 2017 olivat 5,2 t CO2-ekv ilman teollisuutta, kun ne kaikissa CO2-raportissa mukana olevissa kunnissa vaihtelivat välillä 3,0–13,5 t CO2-ekv. CO2-raportin kuntien keskimääräinen asukaskohtainen päästö vuonna 2017 oli 6,2 t CO2-ekv. Raportissa on esitetty kasvihuonekaasupäästöjen kehitys asukasta kohden laskettuna vuodesta 2009 lähtien. Mikkelin päästöt ilman teollisuutta laskivat 9 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2017. Keskimäärin päästöt laskivat CO2-raportin kunnissa (86 kuntaa) 5 prosenttia. 

Mikkelin päästöt kuluttajien sähkönkulutuksesta olivat vuonna 2017 0,5 t CO2-ekv/asukas, eli noin 20 % suuremmat kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Sähkönkulutus kotitalouksissa ja palveluissa riippuu monista tekijöistä. Asukasta kohti laskettu sähkönkulutus on yleensä keskimääräistä suurempaa kunnissa, joissa on paljon loma-asukkaita, kunnissa, joissa on selvästi enemmän työpaikkoja kuin asukkaita, sekä kunnissa, joissa tarjotaan palveluja myös naapurikuntiin.

Mikkelin asukasta kohti lasketut päästöt sähkölämmityksestä vuonna 2017 olivat 0,2 t CO2-ekv, eli noin 30 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Sähkölämmityksen päästöihin vaikuttavat sähkölämmityksen osuus lämmitysmuotojakaumasta, sekä vuosittainen lämmitystarve. Maalämmön suosio kasvaa nopeasti, mutta sen osuus lämmitysmuotojakaumasta on vielä pieni.

Mikkelin kaukolämmityksen päästöt asukasta kohti olivat vuonna 2017 0,7 t CO2-ekv, ja päästöt rakennusten erillislämmityksestä 0,6 t CO2-ekv. Päästöt kaukolämmityksestä olivat noin 10 % pienemmät ja päästöt erillislämmityksestä noin 30 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin.

Mikkelin päästöt tieliikenteestä vuonna 2017 olivat 2,2 t CO2-ekv/asukas, eli noin 10 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Tieliikenteen päästöihin vaikuttavat sekä läpiajoliikenne että paikallinen liikenne.

Toisessa raportissa on tarkasteltu Mikkelin kaupungin maankäyttösektorin päästöjä ja nieluja vuosilta 2010 ja 2014. Hiilinielu kerää ja varastoi ilmakehän hiilidioksidia. Tärkeimmät hiilinielut ovat meret ja metsät. Kansainvälisissä ilmastosopimuksissa huomioidaan maalla olevat hiilinielut, mutta ei meriä. Ihmisen toiminnalla on vaikutusta hiilinielujen kokoon ja säilymiseen. Istuttamalla metsiä voidaan kasvattaa hiilinieluja ja vastaavasti metsää hävitettäessä hiilidioksidia vapautuu ilmakehään. Hakkuiden ylittäessä metsän kasvun, metsän hiilivarasto pienenee ja metsät muuttuvat hiilen lähteeksi. Yhtenäisiä metsäalueita säilyttämällä sekä kestävällä metsänhoidolla kaupunki voi vaikuttaa hiilinielujen ylläpitoon, säilymiseen ja lisäämiseen.

IPCC:n lokakuussa 2018 julkaiseman ilmastoraportin mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä lähivuosina rajusti ja päästöttömyyteen on päästävä vuoteen 2050 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen on rajattavissa 1,5 asteeseen. Kunnilla ja kaupungeilla on merkittävä rooli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja useat Suomen kunnat ovat asettaneet kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen lisäksi tärkeänä osana ilmastotyötä on hiilinieluista huolehtiminen ja niiden kasvattaminen. Maaperän hiilinielujen avulla voidaan kompensoida osa kunnan toiminnasta aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä.

Selvityksessä on laskettu Mikkelin kaupungin maankäyttösektorin päästöt ja nielut vuosilta 2010 ja 2014 niiden maankäyttömuotojen osalta, joiden päästöjä ja nieluja voidaan pitää ihmisen toiminnan aiheuttamina: metsät, viljelysmaat, ruohikkoalueet ja turvetuotantoalueet. Metsät olisi periaatteessa mahdollista jakaa luonnontilaisiin ja ihmisen toiminnan vaikutuspiirissä oleviin metsiin. Suomessa on kuitenkin päätetty, että koko metsäpinta-ala otetaan huomioon YK:n ilmastosopimukselle raportoitaessa, eli kaikki Suomen metsissä tapahtuvat muutokset lasketaan ihmisen toiminnan aiheuttamiksi. Samaa lähestymistapaa on käytetty tässä selvityksessä. Näin ollen mukana ovat kaikki Mikkelin metsät. Laskennassa eivät ole mukana esimerkiksi päästöt ja nielut vesistöistä tai luonnontilaisilta soilta, sillä näitä pidetään alueina, joiden kasvihuonekaasutaseeseen ihmisen toiminta ei ole vaikuttanut.

Maankäyttösektorin laskennassa mukana olevien maankäyttömuotojen pinta-alaltaan selkeästi merkittävin alue Mikkelissä ovat metsät. Viljelysmaat ovat pinta-alaltaan seuraavaksi suurimmat alueet. Turvetuotantoalueiden ja ruohikkomaiden pinta-alat ovat pieniä. Metsä- ja kitumaan pinta-alatiedot erikseen kangasmaille sekä ojitetuille ja ojittamattomille soille ovat peräisin Metlan ja Luken tuottamasta aineistosta. Viljelysmaiden ja ruohikkomaiden päästöjen ja nielujen laskenta perustuu Maaseutuviraston tilastoihin Mikkelin peltoalasta sekä yli 5-vuotiaiden nurmien pinta-alasta. Turvetuotantoalueiden pinta-alat on saatu ELY-keskuksesta.

Maaperän päästöjen ja nielujen laskenta perustuu Suomen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiin ja parametreihin. Niissä tapauksissa, joissa kuntatason lähtöaineiston saatavuus ei ole mahdollistanut kasvihuonekaasuinventaarion kertoimien yksityiskohtaista käyttöä, on kertoimia sovellettu keskiarvoistettuina.

Metsien päästöjen ja nielujen laskennassa ovat mukana puuston biomassan hiilivaraston muutos sekä maaperän päästöt ja nielut. Puuston biomassan hiilivaraston muutos on laskettu perustuen Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineistoon Mikkelin puuston runkotilavuudesta vuosina 2009, 2011, 2013 ja 2015. Puuston hiilivaraston muutoksen laskennassa on käytetty Suomen kasvihuonekaasuinventaarion parametreja.

Puuston runkotilavuus yhteensä Mikkelissä on vaihdellut hieman alle 30 000 000 kuutiometristä noin 34 000 000 kuutiometriin. Mänty on tilavuudeltaan merkittävin puulaji Mikkelissä koko tarkastelujaksolla. Vuodesta 2009 vuoteen 2013 kaikkien puulajien runkotilavuudet yhteensä kasvoivat 15 %. Vuodesta 2013 vuoteen 2015 puuston runkotilavuus Mikkelissä kuitenkin laski kaikkien puulajien osalta. Männyn runkotilavuus laski 2,4 %, kuusen 1,5 % ja lehtipuiden 0,4 %.

Puuston vaikutus maankäyttösektorin päästöihin ja nieluihin on merkittävämpi kuin maaperän. Puuston kasvihuonekaasutase vaihtelee kasvun ja hakkuiden mukaan. Puusto toimi hiilen nieluna Mikkelissä vuonna 2010, jolloin hiilinielu oli yli 1000 kt CO2-ekv. Puuston tilavuuden pienenemisestä aikavälillä 2013-2015 johtuen puuston nielu muuttui kuitenkin päästöksi vuonna 2014. Vaikka maaperän hiilinielu oli vuonna 2014 suurempi kuin vuonna 2010, oli maankäyttösektori Mikkelissä hiilen päästölähde (257 ktCO2) vuonna 2014.