Sep 21

Ilmatieteen laitos – Yhdysvaltojen maastopalojen savua havaittu Suomessa

Savujen kulkeutuminen Suomeen on kestänyt noin viikon. Savut kulkeutuvat suihkuvirtausten mukana usean kilometrin korkeudella, joten ne eivät vaikuta ilmanlaatuun maan pinnalla. Savut voivat kuitenkin värjätä auringonlaskun kauniin punaisenoranssiksi, jos vain pilvet eivät estä sen näkymistä.

“NASAn tuottaman ennusteen perusteella savupilvi Suomen yllä olisi suurimmillaan tänään iltapäivällä ja illalla. Paksuimmillaan savupilvi on maan keskivaiheilla, Etelä-Suomessa ja Lapissa savua on ohuemmalti”, sanoo tutkija Antti Lipponen Ilmatieteen laitokselta.

Tällä hetkellä savupilvi on laajuudeltaan yli 20 miljoonaa neliökilometriä eli suurempi kuin Venäjä. NASAn ennusteen toteutuessa savupilvi olisi yksi paksuimmista savuista Suomen päällä 2000-luvulla.

Ilmatieteen laitoksen jatkuvatoimiset lidar-mittaukset ovat havainneet savuhiukkasia satunnaisesti Kuopion yllä jo 11. syyskuuta alkaen. Viime viikonlopun aikana savuja on havaittu pysyvämmin. Suurimmillaan sunnuntaiaamuna 20.9. savukerros oli noin kolmen kilometrin paksuinen. Tällöin savukerroksen hiukkaspitoisuudet olivat noin 10-kertaisia maanpinnan hiukkaspitoisuuksiin verrattuna. Savuhiukkaset ovat toistaiseksi olleet 3-10 kilometrin korkeudella. Pieniä määriä savuhiukkasia on havaittu satunnaisesti myös Ilmatieteen laitoksen ceilometri- ja halo-lidari-verkoissa eri puolilla Suomea.

“Koska savupilvi on sankimmillaan useiden kilometrien korkeudella, maan pinnalla ei ole odotettavissa merkittävää ilmanlaadun heikkenemistä”, korostaa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Pia Anttila.

Savujen leviämistä Skandinaviaan voi seurata Ilmatieteen laitoksen SAMPO-satelliittipalvelusta löytyvän OMPS- ja OMI-instrumenttien aerosoli-indeksin avulla. Kohonnut aerosoli-indeksi kuvaa savujen sijaintia. Havainnot päivittyvät SAMPO-palveluun noin 20 minuutin kuluessa satelliitin ylilennosta. Vastaanottoasemat sijaitsevat Sodankylässä ja Alaskassa.

Kalifornian palokausi osavaltion historian pahin

Tuulten puhaltaessa sopivasti Pohjois-Amerikassa syntyneet savut voivat kulkeutua Euroopan ylle ja muodostaa valtavia savupilviä. Edellisen kerran Pohjois-Amerikan maastopaloista kulkeutui savua Suomen ylle vuoden 2019 kesäkuussa. Myös Venäjällä syttyneistä paloista kulkeutuu meille aika ajoin savuja, etenkin Itä-Suomeen. Viimeisin voimakas savuepisodi siltä suunnalta heikensi merkittävästi ilmanlaatua Itä-Suomessa heinä-elokuussa 2010.

Yhdysvaltojen länsirannikolla syttyy maastopaloja joka vuosi. Pahimmillaan palokausi on heinä-marraskuussa, ja tyypillisesti kausi päättyy vasta syyssateiden alkaessa. Tänä vuonna maastopalot ovat kuitenkin olleet poikkeuksellisen voimakkaita. California Department of Forestry and Fire Protection on ilmoittanut, että vuosi 2020 on ollut Kalifornian historian pahin maastopalokausi.

Palokausien voimistumisen syynä pidetään ilmastonmuutosta, sillä se nostaa kevään ja kesän lämpötiloja sekä lyhentää lumipeiton kestoa ja lumen määrää. Sen seurauksena kuiva kausi pitenee ja voimistuu. Tämä vuorostaan johtaa kuivempaan kasvillisuuteen, mikä kasvattaa suurten metsäpalojen riskiä. Ilmastonmuutoksen lisäksi palojen voimakkuutta ovat lisänneet palavan materiaalin lisääntyminen metsänhoidon seurauksena.

Lisätietoja:

Ilmanlaatu Suomessa SAMPO-satelliittipalvelu Ilmatieteen laitoksen lidar-havainnot Kuopiosta Ilmatieteen laitoksen AERONET-havainnot Kuopiosta

Sep 02

Pujo päätti siitepölykauden

Pujo päätti siitepölyallergisten kaksijakoisen oirekauden. Pujon kukinta alkoi heinäkuun viimeisellä kolmanneksella. Siitepölyä oli ilmassa yhtäjaksoisesti kolme viikkoa, kunnes kukinta alkoi hiipua elokuun puolivälissä.

Kaakkois-Suomessa kausi alkoi ennätyksellisen vähäpölyisenä. Keväällä kukkineista allergiapuista lepän siitepölykausi oli heikoin ja koivun toiseksi heikoin koko 2000-luvulla. Kesä kuitenkin käänsi suunnan, kun heinäkausi kiri keskimääräiseksi parin vaisun vuoden jälkeen.

Kesäinen sää piti pintansa kuun loppuun asti, mutta viimeisimmäksi pujopölyiseksi päiväksi jäi 21.8. Tasaisesti edenneen kauden päättyessä pujon siitepölyä oli kertynyt näytenauhoille lähes tavanomainen määrä.

– Poikkeuksellista oli kuitenkin pujon runsaspölyisten päivien puuttuminen. Näin on viimeksi käynyt vuonna 2016. Vaikka edelliskesä lukeutui heikoimpiin pujokesiin 2000-luvulla, silloinkin runsaan siitepölypitoisuuden raja, 30 siitepölyhiukkasta ilmakuutiossa, ylittyi kerran. Tänä vuonna suurimmat pitoisuudet havaittiin heinäkuun lopulla ja elokuun alussa, sanoo tutkimuskoordinaattori Tiina Vitikainen Etelä Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista.

Asutuksen tuntumassa viihtyvä pujo on Euroopan yleisin marunalaji ja siten suvun merkittävin allergiakasvi. Ihotesteissä noin joka kolmas siitepölylle allerginen reagoi pujoon. Marunoiden allergeenit muistuttavat toisiaan, joten ristiallergia on yleistä. Monet pujoallergikot voivat saada oireita myös päivänkakkaran ja voikukkien siitepölystä.

Syyskuussa Suomeen saattaa vielä kaakkoisten ilmavirtausten mukana kantautua vähäisiä määriä tuoksukkien siitepölyä. Varsinkin pujoallergisille oireita aiheuttavaa siitepölyä ei syyskuun alkuun mennessä ole kantautunut Imatran keräimeen.