Raportit Mikkelin kasvihuonekaasupäästöistä ja maankäyttösektorin päästöistä ja nieluista ovat valmistuneet.
Mikkelin kaupunki on tilannut Benviroc Oy:ltä raportit Mikkelin kasvihuonekaasupäästöistä sekä maankäyttösektorin päästöistä ja nieluista. Juuri valmistuneessa CO2-raportin vuosiraportissa on esitetty Mikkelin kasvihuonekaasujen päästöt vuosilta 2009–2017 sekä ennakkotieto vuodelta 2018. Raportissa on ensimmäistä kertaa otettu huomioon vuonna 2013 toteutunut Mikkelin, Ristiinan ja Suomenniemen välinen kuntaliitos kaikkien laskettujen vuosien osalta. Mukana laskennassa ovat kuluttajien ja teollisuuden sähkönkulutus, sähkölämmitys, maalämpö, kaukolämmitys, erillislämmitys, tieliikenne, maatalous ja jätehuolto.
CO2-raportissa noudatetaan kulutusperusteista laskentatapaa, jossa kaukolämmön päästöt lasketaan perustuen kunnassa kulutetun energian määrään riippumatta siitä, onko kaukolämpö tuotettu kunnassa vai kunnan ulkopuolella. Sähkönkulutuksen päästöt lasketaan perustuen kunnassa kulutetun sähköenergian määrään käyttäen valtakunnallista päästökerrointa. Erillislämmityksen, tieliikenteen ja maatalouden päästöt kuvaavat kunnassa tapahtuvia päästöjä. Jätteenkäsittelyn päästöt on laskettu syntypaikan mukaan, eli useiden kuntien yhteisten jätehuoltoyhtiöiden päästöt on allokoitu kullekin kunnalle kunnassa syntyvän jätemäärän perusteella.
Mikkelin kasvihuonekaasujen päästöt vuonna 2017 olivat yhteensä 281,3 kt CO2-ekv ilman teollisuutta. Näistä päästöistä 29,4 kt CO2-ekv aiheutui kuluttajien sähkönkulutuksesta ja 12,0 kt CO2-ekv sähkölämmityksestä. Maalämmön osuus lämmitysmuotojakaumasta ja päästöistä on pieni. Päästöistä 35,6 kt CO2-ekv aiheutui kaukolämmityksestä, 34,6 kt CO2-ekv erillislämmityksestä, 119,2 kt CO2-ekv tieliikenteestä, 32,6 kt CO2-ekv maataloudesta ja 17,0 kt CO2-ekv jätehuollosta. Teollisuuden sähkönkulutuksen päästöt olivat 17,7 kt CO2-ekv.
Mikkelin päästöt asukasta kohti vuonna 2017 olivat 5,2 t CO2-ekv ilman teollisuutta, kun ne kaikissa CO2-raportissa mukana olevissa kunnissa vaihtelivat välillä 3,0–13,5 t CO2-ekv. CO2-raportin kuntien keskimääräinen asukaskohtainen päästö vuonna 2017 oli 6,2 t CO2-ekv. Raportissa on esitetty kasvihuonekaasupäästöjen kehitys asukasta kohden laskettuna vuodesta 2009 lähtien. Mikkelin päästöt ilman teollisuutta laskivat 9 prosenttia vuodesta 2016 vuoteen 2017. Keskimäärin päästöt laskivat CO2-raportin kunnissa (86 kuntaa) 5 prosenttia.
Mikkelin päästöt kuluttajien sähkönkulutuksesta olivat vuonna 2017 0,5 t CO2-ekv/asukas, eli noin 20 % suuremmat kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Sähkönkulutus kotitalouksissa ja palveluissa riippuu monista tekijöistä. Asukasta kohti laskettu sähkönkulutus on yleensä keskimääräistä suurempaa kunnissa, joissa on paljon loma-asukkaita, kunnissa, joissa on selvästi enemmän työpaikkoja kuin asukkaita, sekä kunnissa, joissa tarjotaan palveluja myös naapurikuntiin.
Mikkelin asukasta kohti lasketut päästöt sähkölämmityksestä vuonna 2017 olivat 0,2 t CO2-ekv, eli noin 30 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Sähkölämmityksen päästöihin vaikuttavat sähkölämmityksen osuus lämmitysmuotojakaumasta, sekä vuosittainen lämmitystarve. Maalämmön suosio kasvaa nopeasti, mutta sen osuus lämmitysmuotojakaumasta on vielä pieni.
Mikkelin kaukolämmityksen päästöt asukasta kohti olivat vuonna 2017 0,7 t CO2-ekv, ja päästöt rakennusten erillislämmityksestä 0,6 t CO2-ekv. Päästöt kaukolämmityksestä olivat noin 10 % pienemmät ja päästöt erillislämmityksestä noin 30 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin.
Mikkelin päästöt tieliikenteestä vuonna 2017 olivat 2,2 t CO2-ekv/asukas, eli noin 10 % pienemmät kuin CO2-raportin kunnissa keskimäärin. Tieliikenteen päästöihin vaikuttavat sekä läpiajoliikenne että paikallinen liikenne.
Toisessa raportissa on tarkasteltu Mikkelin kaupungin maankäyttösektorin päästöjä ja nieluja vuosilta 2010 ja 2014. Hiilinielu kerää ja varastoi ilmakehän hiilidioksidia. Tärkeimmät hiilinielut ovat meret ja metsät. Kansainvälisissä ilmastosopimuksissa huomioidaan maalla olevat hiilinielut, mutta ei meriä. Ihmisen toiminnalla on vaikutusta hiilinielujen kokoon ja säilymiseen. Istuttamalla metsiä voidaan kasvattaa hiilinieluja ja vastaavasti metsää hävitettäessä hiilidioksidia vapautuu ilmakehään. Hakkuiden ylittäessä metsän kasvun, metsän hiilivarasto pienenee ja metsät muuttuvat hiilen lähteeksi. Yhtenäisiä metsäalueita säilyttämällä sekä kestävällä metsänhoidolla kaupunki voi vaikuttaa hiilinielujen ylläpitoon, säilymiseen ja lisäämiseen.
IPCC:n lokakuussa 2018 julkaiseman ilmastoraportin mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä lähivuosina rajusti ja päästöttömyyteen on päästävä vuoteen 2050 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen on rajattavissa 1,5 asteeseen. Kunnilla ja kaupungeilla on merkittävä rooli kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja useat Suomen kunnat ovat asettaneet kunnianhimoisia ilmastotavoitteita. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisen lisäksi tärkeänä osana ilmastotyötä on hiilinieluista huolehtiminen ja niiden kasvattaminen. Maaperän hiilinielujen avulla voidaan kompensoida osa kunnan toiminnasta aiheutuvista kasvihuonekaasupäästöistä.
Selvityksessä on laskettu Mikkelin kaupungin maankäyttösektorin päästöt ja nielut vuosilta 2010 ja 2014 niiden maankäyttömuotojen osalta, joiden päästöjä ja nieluja voidaan pitää ihmisen toiminnan aiheuttamina: metsät, viljelysmaat, ruohikkoalueet ja turvetuotantoalueet. Metsät olisi periaatteessa mahdollista jakaa luonnontilaisiin ja ihmisen toiminnan vaikutuspiirissä oleviin metsiin. Suomessa on kuitenkin päätetty, että koko metsäpinta-ala otetaan huomioon YK:n ilmastosopimukselle raportoitaessa, eli kaikki Suomen metsissä tapahtuvat muutokset lasketaan ihmisen toiminnan aiheuttamiksi. Samaa lähestymistapaa on käytetty tässä selvityksessä. Näin ollen mukana ovat kaikki Mikkelin metsät. Laskennassa eivät ole mukana esimerkiksi päästöt ja nielut vesistöistä tai luonnontilaisilta soilta, sillä näitä pidetään alueina, joiden kasvihuonekaasutaseeseen ihmisen toiminta ei ole vaikuttanut.
Maankäyttösektorin laskennassa mukana olevien maankäyttömuotojen pinta-alaltaan selkeästi merkittävin alue Mikkelissä ovat metsät. Viljelysmaat ovat pinta-alaltaan seuraavaksi suurimmat alueet. Turvetuotantoalueiden ja ruohikkomaiden pinta-alat ovat pieniä. Metsä- ja kitumaan pinta-alatiedot erikseen kangasmaille sekä ojitetuille ja ojittamattomille soille ovat peräisin Metlan ja Luken tuottamasta aineistosta. Viljelysmaiden ja ruohikkomaiden päästöjen ja nielujen laskenta perustuu Maaseutuviraston tilastoihin Mikkelin peltoalasta sekä yli 5-vuotiaiden nurmien pinta-alasta. Turvetuotantoalueiden pinta-alat on saatu ELY-keskuksesta.
Maaperän päästöjen ja nielujen laskenta perustuu Suomen kasvihuonekaasuinventaarion menetelmiin ja parametreihin. Niissä tapauksissa, joissa kuntatason lähtöaineiston saatavuus ei ole mahdollistanut kasvihuonekaasuinventaarion kertoimien yksityiskohtaista käyttöä, on kertoimia sovellettu keskiarvoistettuina.
Metsien päästöjen ja nielujen laskennassa ovat mukana puuston biomassan hiilivaraston muutos sekä maaperän päästöt ja nielut. Puuston biomassan hiilivaraston muutos on laskettu perustuen Metsäntutkimuslaitoksen (Metla) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) valtakunnan metsien inventoinnin (VMI) aineistoon Mikkelin puuston runkotilavuudesta vuosina 2009, 2011, 2013 ja 2015. Puuston hiilivaraston muutoksen laskennassa on käytetty Suomen kasvihuonekaasuinventaarion parametreja.
Puuston runkotilavuus yhteensä Mikkelissä on vaihdellut hieman alle 30 000 000 kuutiometristä noin 34 000 000 kuutiometriin. Mänty on tilavuudeltaan merkittävin puulaji Mikkelissä koko tarkastelujaksolla. Vuodesta 2009 vuoteen 2013 kaikkien puulajien runkotilavuudet yhteensä kasvoivat 15 %. Vuodesta 2013 vuoteen 2015 puuston runkotilavuus Mikkelissä kuitenkin laski kaikkien puulajien osalta. Männyn runkotilavuus laski 2,4 %, kuusen 1,5 % ja lehtipuiden 0,4 %.
Puuston vaikutus maankäyttösektorin päästöihin ja nieluihin on merkittävämpi kuin maaperän. Puuston kasvihuonekaasutase vaihtelee kasvun ja hakkuiden mukaan. Puusto toimi hiilen nieluna Mikkelissä vuonna 2010, jolloin hiilinielu oli yli 1000 kt CO2-ekv. Puuston tilavuuden pienenemisestä aikavälillä 2013-2015 johtuen puuston nielu muuttui kuitenkin päästöksi vuonna 2014. Vaikka maaperän hiilinielu oli vuonna 2014 suurempi kuin vuonna 2010, oli maankäyttösektori Mikkelissä hiilen päästölähde (257 ktCO2) vuonna 2014.